näin vähän aikaa sitten bussissa kätevän mummon. se kehtas ja siksi mäkin tahtoisin mummoksi.

sillä oli sellainen korvienlämmityslärpäke, sellainen kudottu putkilo päässä. mutta kun satoi, se oli kätevästi laittanut sellaisen läpinäkyvän suihkumyssyn siihen päälle. kätsyintä ikinä! ei kastu hienot lärpäkkeet eikä tukka! 

toissapäivänä näin bussipysäkillä kaksi tyttöä. en osaa arvioida, minkä ikäisiä ne olivat, koska se on nykyään ihan mahdotonta. mutta näytti siltä, että joko tyttöjen päät ovat huomattavasti suurentuneet mun nuoruuden jälkeen tai alavartalot pienentyneet. ne näytti ihan sellaisilta Bratz-nukeilta. mutta ehkä se on jotenkin muotia nykyisin. iso pää, laiha vartalo. siihen isoon päähän siis liittyi myös tupeerattu tukka ja voimakkaat silmämeikit.

mutta nekin kehtas! se on kuitenkin hienoa.

ehkä mäkin kehtasin silloin nuorempana. mulla oli kaikenlaisia kummia kapistuksia enkä ollenkaan tajunnut, että ne on kummia. tai ainakaan en välittänyt.

 

nykyään taas hävettää koko ajan. ei siinä ole edes mitään järkeä. hävettää vaan kaikki. että täytyy olla tällainen esiintyvä ihminen, että on tarve laulaa, tanssia, kirjoittaa, elämöidä. että on tarve puhua. sekin hävettää, että hävettää. kokovartalohäpeä samaan tapaan kuin kokovartalokipsi.

mutta sitten mua on rohkaistu. eräs Puhdikas tanssija sanoi, että häpeää päin.

kipsit rikki siis.

 

mussa elää suuri performanssitaiteilija. katsomma mitä siitä tulee. ehkei kannattais odottaa, että muuttuu mummoksi ennen ku kehtaa. nih!