ehkä se on tämä valo.

ehkä se on nenän suhteellisen hyvä hengityskyky.

ehkä se on laulamisen mahdollisuus.

ehkä se on koulun häämöttävä loppu.

ehkä se on mitä vaan, mutta olen jostain kohden enemmän elossa kuin aikoihin.

edelleen on suurinta surua ja kipeintä ikävää, jotka neulovat itsensä sydämen kammioihin kiinni, pysyvästi. kipeitä lihaksia ja paikaltaan pulpahtaneita nikamia. silti pää ei välitä, jalat tahtovat tanssia ja sielu (tai jokin vastaava tässä rintakehän kohdalla) laulaa.