minä tahtoisin taas rakastaa.

ehkä se on tämä kevät, mikä sykkii suonissa ja huumaa muuten-niin-kuivakan pään ajattelemaan kaipuulla toisen ihmisen ihoa ja tuntua

välillä on suorastaan raamatullinen olo, muistelen lausetta (jostain sananlaskuista tai saarnaajasta tai mistä nyt vain vanhasta testamentista) "ei ole hyvä ihmisen olla yksin" 

 

tunteet usein läikähtävät

se on niiden luonne. läikähdys. kulhollinen hehkuvinta väriä, joka läikähtää kumolleen ja värjää, aurinko läikähtää lattiaan hetkeksi ja hengittää pölyhiukkasia lämmöllä pitkin huonetta

silti on kasvanut niin varautuneeksi, että ei tahtoisi läikähdellä toisiin ihmisiin liikaa. jos läikähtääkin vain hetkeksi, tai mitä jos pysyvästi

 

ns. kusessa ollaan, kummassakin tapauksessa