että kun ei kirjoittanut sitä päiväkirjaa loppuun, niin elämässä vähän kaikki asiat tuntuu keskeneräisiltä. 

että kun ei vastannut mihinkään niihin ketjukirjeisiin, joissa lähettämättä jättäneille povattiin seitsemän vuoden epäonnea, niin siksi tässä hajoilen elämästä. 

perkele, kun ihan uhallanikin teini-ikäisenä päätin olla vastaamatta niihin ketjukirjeisiin, että vois just niitä syyttää pieleen menneistä jutuista, niin siitähän tää kaikki johtuu. ei omista huonoista, mutta tutuista toimintamalleista, vääristä valinnoista, nöyryyden tai rehellisyyden tai rohkeuden puutteesta tai mistään vastaavasta. että kun tää on vaan kaikki kohtaloa ja pahaa karmaa ja sen sellaista, ettei vaan tarvitsisi minun oikeasti muuttua ja kasvaa. 

ja perkele, kun niitä päiväkirjojakin on niin monta, että aina varmasti on joku, josta loppu puuttuu tai tyhjiä sivuja on niin kosolti, ettei kokonaan kirjoitetuksi voi sanoa. 

siitähän tää.