koskaan en oo yhtä paljon feisbuukissa pyörinyt kuin viimeisen kahden tunnin aikana. olen iltavahtimestarina R-talolla (ex tempore) ja tämä työ on yhtä nappuloiden veivaamista. jos minä joskus joutuisin johonkin toimistotyöhön ihan tosissaan, olis tuloksena lähinnä hukattuja tunteja netin syövereissä.

mutta eikö ole hassua, että muusikon töissä ei sille feisbuukille oikeastaan ole aikaa? tai tarkennuksena: harvoin on sellaista tilannetta, että siellä vietetystä ajasta maksetaan (kuten mulle nyt). ja silti - jotkut kehtaavat väittää, että se muusikkous ei ole oikeata työtä. mitämitämitä?

mikä sitten on?

mun haavetyö olisi sellainen, joka ei kuluttaisi paljoa luonnonvaroja, ei tuottaisi mitään idioottityperiä tavaroita, olis ihmisystävällistä ja tärkeätä ja sillä voisi olla jotain merkitystä tässä maailmassa ja ihmiskunnassa.

summaten: taidan olla aika onnekas, kun saan olla tällä musiikin alalla.

nyt kun niitä alan töitä vaan sais...