on se kummallista, miten elämänlaatu paranee kun rakas on täällä.

hyvä olo hykertelee sisuksissa ja paha olo saa muodon sanoissa ja niitä käännellessä se jotenkin katoaa, purkautuu pieniksi osiksi ja lopulta luovuttaa.

kai se on niin, että itku tarvitsee kuuntelijan, jaettu taakka on helpompi kantaa ja kaikki muut tunnetut fraasit, joita ei haluaisi toistella. ihmisen on niin hyvä olla toisen kanssa

varsinkin kun se toinen on rakas.