olemme improvisoineet Kallio-Kuninkalassa tämän viikon. tänään oli yksi esitys ja huomenna toinen, Kulttuurien museossa klo 11-15. (tervetuloa!)

on mystistä, että yksi viikko elämässä voi opettaa niin paljon musiikista. tuntuu, että olen saanut niin hirmuisen paljon eväitä muusikkouteeni, että tämän viikon hedelmiä (kappale-aihioita ja ajatuksia) poimitaan vielä pitkään.

jokin on muuttunut. enkä edes tarkalleen tiedä mikä.

musiikissa kummallista on se, että en kasva vain itse aktissa, musiikissa, vaan jotenkin elämässä, ihmisenä. kuunteleminen, hiljaisuus, kontakti, aitous, kohtaaminen, komppaaminen, omien rajojen ylitys, minä, muut, yhdessä. 

tuskaillessani itkuvirren kanssa, tarkemmin sanottuna uskalluksen kanssa -  rohkenenko avata itseni toisten nähtäväksi ja kuultavaksi, ystäväni sanoi jotenkin viisaasti. "sun ei tarvitse ajatella vaan sitä, mitä sä voit antaa musiikille, vaan mitä se musiikki voi antaa sulle. mä uskon, että äänessä on parantavaa voimaa." 

siihen minäkin uskon. ja sen olen kokenut. kiitos äänet.