olen tullut viime aikoina siihen lopputulokseen, että olen sokeririippuvainen.

rakastan herkkuja. näin muutamia mainitakseni esimerkiksi suklaata, hedelmäkarkkeja ja hilloa, etenkin jos premenstruaalisuus huutaa sisuksissani. se yleensä huutaa juuri noiden kaikkien nimiä, ja kovaa.

viime aikoina olen ajoittain ollut syömättä sokeria. se onnistuu ihan hyvin, jos on joku elämänrytmi ja kaikki suunnilleen ookoo. sitten kun huomaa valvoneensa ja elävänsä vain ja ainoastaan karhunpeijaisille, tekee mieli piristää itseään ja sitten sitä vetääkin sokeria naamariin kuin puuroa konsanaan. ei oikeastaan muuten jaksa, kun ei kahviakaan juo.

luin tässä taannoin Metro-lehdestä, että tutkimus (tuo suurin auktoriteetti) on todistanut, että vähän nukkuvat ihmiset lihovat. kai siinä oli kyse siitä, että immeinen silloin sortuu helpommin herkkuihin ja siitä, että ihmiseen on aikojen alussa jo kirjoitettu tarve saada nopeasti verensokeri ylös, jos kehossa on stressitila. ennen moinen stressitila oli verenhimoinen puhvelilauma kiinni rensseleissä, mutta nykyään perus-elämäkin riittää. että oikeastaan toimin ihan ihmismäisesti ja normaalisti, kun en jaksa vastustaa himojani -  se kun on sitä selviytymisviettiä...

se kyllä panee miettimään a) miksi elämä nykyjänsä ON selviytymistä ja haluanko elää elämääni siten? (en) ja b) miksi ihmeessä evoluutio ei ole vienyt minua eteenpäin, kohti pitkään palavia hiilareita ja hyviä protskuja ja vitskuja, vaan turvautuu vanhoihin kikkakuutosiin (uuh, kikka elomaa kloonattuna)? (nih.) 

kaikkein järkyin juttu tuli kuitenkin yllätysyllätys! kansanperinnearkistojen maailmasta. ystäväni E kertoi (voi olla että juksasi mennen tullen hyväuskoista hölömöä)  että ennen äänityksiä tehtiin myöskin suklaalle, samaan tapaan kuin vahalieriöille. se oli suuri erhe.  osa tallennetusta kansanperinteestä on kadonnut parempiin suihin. ne on siis syöty!

pistää se miettimään. itse olen ihan kamala, jos verensokeri laskee liikaa. jos joku olisi tullut mun tielle ollessani nälkäkiukkuinen, olisiko hän lykännyt hätävarjelun nimissä mulle käteen esimerkiksi Runolaulut Inkeristä? rouskutirouskuti. tai olisinko itse sortunut Kelkettelyiäniin? mumsmums.

en tiedä. älkää syöttäkö minulle arkistoäänitteitä, jos voitte sitä vastustaa. menen nyt kauppaan ostamaan leipää ja sirkushuveja, tai ainakin yhden, korjaan, kaksi (koska jätemäärän tuplaava uudistus on ilmestynyt) yosaa.