välillä kannattaa tulla yöllä kotiin.

kotipihalla lauloi noin sata onnellista lintua, kevät tuoksui ilmassa ja valo oli pehmoista.

onnea on niin paljon maailmassa, usein ennemminkin yllättävissä hetkissä kuin ennakko-odotuksissa.

tahtoisinkin odottaa vähemmän ja elää enemmän. 

 

yöbussissa minua luultiin pojaksi, vaikka minulla oli päälläni hame. haluaisin ajatella, että maailma tässä on mennyt eteenpäin, eikä sukupuolella ja pukeutumisella ole enää mitään tekemistä keskenään, mutta luulen nuoren neitosen olleen vain aikamoisessa kaasussa. hassuinta on, että ilmeisesti edes puheääneni ei hänelle valaissut naiseuttani. taidan siirtyä suosiolla laulamaan alttoa, kenties jopa bassoa.

hyvää, kaunista yötä. on niin monta syytä olla kiitollinen.