takana on viikko Haapavedellä.
mukaan on tarttunut oppeja jos monenmoisia.

olen harjoittanut käytännön opiskelua fado-laulussa, löytänyt rajojeni venytyskyvyn notkeuden kun kirjoittamisen takia jää uni ja ruoka pois ja kaiken kruunuksi opin, että pissa (etenkin lasten) on steriiliä. kiitos, hevaa!

eilen katusoittava teatterikone keräsi huolia folkeilla ja teki niistä lauluja.
kirjoittamani sanat menivät jotenkin tähän tapaan:

en jaksa enää kirjoittaa. kofeiiniaddiktioni on vakava, vaikka vihaan coca-colaa. mua väsyttää niin paljon, että kohta ajan ojaan. elämä haisee, sokerilimpparilta, yäk.

mutta kelelee.
vaikka kirjoittamani jutut eivät mielestäni erityisen laadukkaita olleetkaan, sain ne aina deadlineen mennessä tehtyä. vaikka se sitten tarkoittikin liian vähää unta, kofeiinidouppausta ja vähän anti-sosiaalista eloa.

kuuntelin kuitenkin hyviä konsertteja, senkin uhalla että tuli kiire kirjoittaa. näin (tosin aivan liian vähän) ihanaa kummipoikaani, jota loimulohiteltan täti luuli lapsekseni enkä silkasta ilosta mennyt korjaamaan. tanssin silloin kun tanssitti ja koin Folkit ensimmäistä kertaa elämässäni.

aamupäivällä saavuin Kokkolan kotiini ja sen tuttu tuoksu nosti kyyneleet silmiin. kätkin ne ja tämänhetkisen allergiani sanoja kohtaan jonnekin sisuskaluihin ja aloin takoa tätä konetta. kolumni, viisi arvostelua ja "fiilistelyjuttu" ovat lähteneet käsistäni maailmaan tämän viikon aikana ja minä aion vain lunastaa verirahat. nukun junassa ja huomenna lähden Islantiin kansanmusiikkikurssille.



ai niin. ostin ne vihreät kumisaappaat, mutta ei sitä suurta sadetta tullutkaan. näytän vähän herraskaiselta englantilaiselta ketunmetsästäjältä ne jalassa. ehkä siksi joku englantilainen setä halusi tanssia mun kanssa polskaa Väsenin keikalla. tanssikenkinä ne ei olleet parhaat mahdolliset, mutta muuten ne ovat tosi ihanat.