mulla on hikipinko-syndrooma.
en muuten varmasti ole ainoa.

mulla oli tänään opo-keskustelu linjanvetäjämme kanssa.
katseltiin todistus-asioita.
mulla on hirveän paljon tehtynä kaikkia ihme projekteja, keikkoja ja tutkinnoissa avustamis-hommia, joita en ole kirjannut ylös.
nyt olis voinut kirjata ne ylös ja laittaa todistukseen. mutta linjanvetäjä tuumasi, että ei sun ole pakko, koska tämä tokari tulee kuitenkin varsin hyvin täyteen. olis yksi stressitekijä vähemmän ja vois keskittyä pakollisiin hommiin, jotka ei vielä ole ihan valmiina.
mä olin onnesta soikeena.

kunnes

mun hikipinko-syndrooma nosti silmälasipäätään, tasajakaus-lettipäätään ja alkoi miettiä, että olisi niiiiiiin kivaa saada kaikki ne asiat johonkin kirjattua. ai miks? no ihan vaan pinkoilun ja pätemisen ilosta, tietenkin.

(toisaalta ihan vähän kaihertaa, että projektiin menee hermot ja kaikki aika ja se ei mihinkään todennu edes oikeina työtunteina...)

tää saattaa olla mulle oikein hyvästä, tämä kasvattaa mun luonnetta. en tiedä kyllä mihin suuntaan.

oli kyllä aikamoinen shokki, kun linjanvetäjä sanoi, että aina ei tarvitse pyrkiä täydelliseen suoritukseen. että sille on syynsä, että 3/5 on nimeltään HYVÄ ja 5/5 erinomainen.
mä kun olen tottunut siihen, että 5/5 on hyvä. ettei muka vähempi riitä. en tiedä minkä ihmeen aivovamman tämä hikarius on mulle aiheuttanut, mutta toivon että se ei ole pysyvää, vaikka se onkin tullut kai jo syntymässä. toivon,että sen voisi kasvattaa pois. vähän niinku otsatukan.