on ollut pitkä viikko.
ehkä sen takia pyöriskelen kotona, enkä osaa tehdä mitään viisasta. jonkun pitäisi tulla tänne minun kotiini vähän siivoamaan. voisi samalla minulta imuroida aivot ja tuulettaa hartiat ja rapsutella huulesta yskänrokon irti ja nuohota kutisevat silmät.

Hyvä triolla on viikon sisään ollut kuusi keikkaa! hyvä me! olo on kuin oisi ihka oikea muusikko.  muutaman kerran hengitin jopa kuin olisin ihan ihmisten kanssa tekemisissä, enkä pelottavan Yleisön. perin juurin tyytyväinen olen. ja väsynyt. kaikki myöhempään lykätyt hommat jo vaanivat nurkissa. pian hyökkäävät päälle, ruojat.


eilen Suomen Kokkolassa esiintyi Groupa. Truba ry toi tämän mahtavan ruotsalaispoppoon juhlistamaan järjestön 10-vuotista taivalta kansanmusiikin maailmassa.

Groupa oli elämys.
oikeastaan hienointa ei ollut taituruus tai musiikilliset ansiot, vaan helppous, rentous, hetkessä eläminen. aitous. kommunikointi. asiat, jotka tietenkin kuuluvat musiikissa, tekevät musiikista muutakin kuin myytävän tuotteen, koskettavat jotakin ihmisen sisällä.

innostavaa oli myös jäsenten seura.
musiikin tekeminen, sen moninaiset mahdollisuudet ja tavat tehdä sitä, aukenivat uudella tavalla. kielimuurit ylittävä huumori, ihmiseltä ihmiselle välittyvä lämpö...
ja hihii. raudankovat ammattilaiset leikkivät takahuoneessa rummuilla ja puhaltelivat kastelukannuun. hoo! siis just sellaista, mitä mä voisin tehdä!
ehkä ne Muusikot ei olekaan sen kummempia otuksia kuin minäkään tai sen vähempää ihmisiä kuin Yleisökään. voiko olla?