olen tässä mietiskellyt.
kirjoitin tänne vuoden alussa tavoitteita ja toiveita tälle kuluvalle vuodelle.
on siis osavuosikatsauksen aika (vaikka ehkä nyt ollaan jo jossain kolmannessa kvartaalissa?)

Hengittämisen vuosi

välillä toteutuu, välillä ei. kesäloma on ollut takapakkia, monin tavoin.

Hellittämisen vuosi

ks. ed.

Kieltäytymisen vuosi

töiden kanssa ei oikein osaa. kompastun supermies-syndroomaani ja persaukisuuteeni ja paahdan täysillä silloin töitä, kun niitä on. työttömyys on taitolaji, jossa ei pärjää jos tekee edes freelancena hommia silloin kun niitä piisaa. pitäis varmaan olla koko ajan työtön, niin kuviot selkenisi. (ei sovi pirtaan)

Hellimisen vuosi

ehkä jo huomenna olen tässä suhteessa parempi.

Läheisyyden vuosi

salakavalasti tämä osa-alue ujuttautuu elämään. toivon olevani edes välillä ihminen, jolle on helppo kertoa avoimesti todellisesta minästään. yritän itsekin olla avoin ja aito, mutta se on hankalaa. kai omaksi, todelliseksi itsekseen, kasvaa koko ajan, pelkojensa läpi.

Kuuntelemisen vuosi

haluaisin edelleen opetella kuuntelemaan paremmin. eilen ystäväni viisaasti virkkoi, että ehkä se lähtee siitä, jos osaa kuunnella itseään. se on vaan niin hirmuisen vaikeaa, pelottavaa. tulta päin! ja hiljaisuutta. se on mielestäni kaikkein pelottavinta ja siksi täytän suut, silmät, korvat, kaiken tilan sanoilla. siis ihmisten kanssa, kun ne ovat pelottavia. sanoista voi rakentaa muureja ympärilleen. hiljaisuus pakottaa olemaan alastomampi.

Oppimisen vuosi

kevät oli huimaa oppimisen aikaa, oivaltamisen aikaa. ehkä syksyn sato on yhtä runsas... kesän hetelmiä ovat olleet tähän mennessä mm. fado-laulun alkeet ja islantilaisen kansanmusiikin läpi pureutuminen.

Muutoksen vuosi

muutos alkaa olla jokapäiväistä touhua.