Olen tässä miettinyt punkin syvintä olemusta.

Meillä on nimittäin punk-pändi Angry tits, joka on mielestäni aivan järistävän hyvä.

Menomme on ainutlaatuista ja kappaleemme ällistyttävän hyviä! Yhtyeessä on mukavaa toimia ja treenit ovat yleensä voimaannuttavia kokemuksia.


Vappuna eräs koulumme pojista päätti avautua minulle taannoisen keikkamme tiimoilta. Hän aloitti sanomalla, että ”Punk ei ole vaan sitä että soittaa väärin.” No ei niin. Hämmentyneenä jäin kuuntelemaan jatkoa. ”Asenne teillä on kyllä kohdallaan, mutta ette te kyllä punkkia soita.” Hmm.

Mitä???

Mitä punk sitten muuta on kuin asennetta? Kun me ei todellakaan keskitytä väärin soittamiseen tai edes soiteta väärin. Me vaan soitetaan itse, vailla sen suurempaa itsesensuuria. Punk on paljon muutakin kuin vanhaa kunnon basari-snare-iskutuksen tuomaa paukutusta ja Yhteiskunnan, tuon monipäisen mutta silti kasvottoman perkeleen, syyttämistä kaikesta. Suurin osa tämän päivän todellisista ongelmista liittyy siihen, että ihmiset ovat itsekeskeisiä, pikkusieluisia ja yksisilmäisiä ja me valitsemme edustajiksemme samanlaisia ajamaan vain omaa etuamme. On typerää syyttää kasvotonta Systeemiä, kun itse on luomassa sitä. Mä haluan muuttaa maailmaa sisältä päin. Se voi olla esimerkiksi sitä, että viihtyy nahoissaan ja tekee itsestä kivoja asioita, vaikka ne eivät olisikaan tavanomaisia. Lisäksi haluan ottaa vastuuta toisista ihmisistä. Miksei sitä voisi tehdä punkin keinoin?

Ehkä suurin ongelma onkin se, että meillä on oikeasti hauskaa. Emme ole ryppyotsaisia, überviileitä punkkareita jotka juovat esi-punkkareiden reseptillä valmistettua kiljua mehukattipullosta. Mikä järki siinä olisikaan? Se on jo tehty ja nähty. Meillä on erilainen tarve ja tapa tehdä, mutta asenne on sama. Mun mielestä punk on nimenomaan sitä, että tekee itse ja suoraan sydämestä, unohtaen tekniset edellytykset ja sovinnaisuuden, perinteenkin. Välittämättä siitä, mitä muut ajattelee.

Ehkä pelottavinta on, jos osaa nauraa myös itselleen...


Miksi siis mietin tätä asiaa?

Kai mua korpeaa, että olen niin heiveröinen otus, että koen heti kritiikin antajan olevan korkea-arvoisempi punkkareiden punk-kategoriassa kuin minun, joka olen vain omaksunut meiningin ihan omaa kauttani. Kai punkinhohtoinen menneisyys jalostaa hänen arvostelukykynsä äärimmilleen ja todellista punk-sieluaan hän osoitti luokittelemalla meidät sopivaan lokeroon: ”Se oli sellaista power-humppaa.”

Aina on maailmassa niitä, jotka tietävät tekijää paremmin musiikista. Se on jotenkin lohdullista. Siksi Hyvä triolla on Lumisadetangosta vaivaantuneille nimivaihtoehtona Lumisadescherzo. Angry tits voi olla power-humppaa niille, joille punk on jotakin muuta kuin mitä me teemme. Ankyrätissit rulettaa!