tuleeko kenellekään toiselle ikinä sellaista oloa, että on vain pakko sekoilla?
mulle nimittäin tulee ja kaipaan vertaistukea.

sekoilua on eri sarjoissa.
sekoilu kuuluu mm. kategorioihin:

pakonomainen sekoilu
sekoilu vailla huolen häivää
tahaton, vahingossa sekoilu
korostettu esityksellinen sekoilu

ja ilmenee mm. tällaisena käyttäytymisenä:

kummallisten äänten päästely, erityisesti "laulaessa"
kummalliset liikkeet
naaman vääntely
kummallisella äänellä puhuminen

no niin. olemme siis päässeet sekoilun lähteille.
ehkä aloin tätä kansanmusiikkia hommailla, koska minulla on tarve päästää ääntä, erityisesti sellaisia henkihieverissä-ääniä, jotka tässä kulttuurissa eivät sovi kaduille, kauppaan tai klassiseen lauluun. ja mulla on tarve sekoilla ja häröillä eri äänien kanssa, leikkiä niillä, käyttää niitä hyväkseni aivan vääriin ja hämäräperäisiin tarkoituksiin, raiskata kauneimmatkin rekilaulut puhumalla poikien sijasta koirista ja niin edelleen.

lisäksi kehossani on niin paljon kaikkea mykkyyttä taltioituna, että kunhan oikeasti uskaltaisin, se vaahtoisan viinin tavoin sieltä suihkuaisi ulos kun korkkia vähän raottaa.

kummallisilla äänillä on parasta puhua hyvässä seurassa, esimerkiksi rakkaan tai Angry titsien kanssa, joilta hönöily sujuu kuin luonnostaan ja erilaiset naamanturjakkeet ilmestyvät kuin huomaamatta kasvoille! nautiskelen holtittomasta sekoilusta, siitä tulee hyvä olo sisälle ja lisäksi se on minusta hauskaa.

sitten on se satunnainen, tahaton sekoilu, jolloin vasta jälkeenpäin saa tietää, että on muuten ihan seko ja outo. erityisesti jos on yrittänyt käyttäytyä jotenkin. jännityksestä purkautuvat hillittömät hohotukset ja vastaavat ovat erityisalaani.

minusta on mukavaa, mutta pelottavaa löytää erilaisia ääniä, minun ääniäni, jotka sisälläni asustavat. kauhean monta erilaista mummoa täällä sisällä kärisee ja lokkia kiljuu ja lasta valittaa, ehkä jokunen lempiväkin henkii silloin tällöin. en silti ihan tiedä mitä niillä tekisin. (tulevaisuuden suunnitelmia ei tämän katraan kanssa ole tarkkaan suunniteltu.) äänet liittyvät musiikkiin. en oikein tiedä, mikä minusta on hyvää musiikkia. tai tiedän, mitä tahdon kuunnella, mutta millaista musiikkia minä todella haluan luoda - se kaikki on kesken. etenkin kuin tarve sekoilla tulee ajattelun tielle.

noloo on, että tavallisesti ulkomailla hääräävä vuokraisäntäni sattui eilen kai kotiin, alakertaani, ilmoittamatta, juuri kun valloillaan oli ahdistuksen purkautumista. huuto, kärinä, itku, ääntely ja jollottava laulaminen tulivat hänen osakseen. tee se itse -musiikkiterapia-istuntoa joutui kuulemaan.  tervetuloa vaan Suomeen! piipaa-autot eivät vielä ole hakeneet, mutta jos näin käy, kertokaa mursuviiksisille sedille ja tädeille, että se on sellainen vaan luonnostaan. seko.
en kyllä tiedä, mitä ne tuumaisivat, jos liputtaa että mulla on sisäsyntyinen tarve sekoilla ja se on mielestäni askel kohti terveempää elämää.