hei vaan hei!

en tiedä miksi musta on erityisen kivaa kirjoittaa tuollainen tervehdys. ehkä sen symmetrisyyden ja samanaikaisen epäsymmetrisyyden takia. kummatkin ovat kiinnostavia, erityisesti yhdessä.
olen ollut pitkään taas hiljaa. johtuu Soilikin (tietokoneeni) sähköhäiriövaivoista ja nyt lomailusta.
olimme äipän kanssa netistä voitetulla luksusristeilyllä, joka suuntautui Ruotsin Tukholmaan. sviitti ja maksetut aamiaiset ja illalliset olivat kyllä aikamoista luksusta. kivointa oli nähdä ystävääni Ceciliaa, joka matkasi kaukaa Göteborgista meitä tapaamaan. on hienoa tavata ihminen, jonka on viimeksi puolitoista vuotta sitten nähnyt, ja todeta että tukat ovat muuttuneet ja hengen kasvua on tapahtunut kummallakin suunnalla suuntaan jos toiseenkin, mutta side meidän kahden välillä ei ole katkennut.
toivoisin saavani sen verran pätäkkää ja aikaa järkättyä, että pääsisin Nordtradiin. se kun järjestetään Gborgissa tänä keväänä.

muutoinkin loma on ollut mukava. olen tavannut kummipoikiani (maailman ihanimpia) ja muutamia ystäviäni. olen käynyt katsomassa Timo Väänäsen Väinämöisen kasvot-esitystä (jossa oli mm. kolme metriä korkea bassokantele, jota soitettiin kepeillä. sellaisen tahdon!) ja tänään Tanssi ei nuku-esitystä. Insomnia kyllä repi irti niitä oloja, joita mulla sisuksissa muhii. se oli koskettava ja taidokas. Kipeä kabaree - tanssia ääneen oli myös mahtava, ihan eri tavalla mutta silti samalla tavalla. äänimaailma ja kuvamaailma yhdistyivät kokemukseksi, tunteeksi. ei voi muuta kuin taitavuutta ihastella.

äsken kävin alakerran saunassa löylyttelemässä ja uimassa (lapsuusvuosien suuressa eli nykyisin postimerkkikokoisessa) uima-altaassa. luen Otto Mannisen ja Anni Swanin kirjeitä toisilleen.
lokoisa loma.