mä kirjoitin tänne jo kerran, kun olin äänetön ja juurikin siitä aiheesta.
mutta äänettömyydellä oli kirottu koko tämä systeemi, sillä kirjoitus katosi bittiavaruuteen, eikä siitä kuulunut tuhoutuessaan edes mitään ääntä. (vaikka ydinräjähdys tietenkin olisi ollut paikallaan.) se oli kadonnut vaan, niinko mun oma äänikin. eipä siinä sitten tehnyt enää mieli alkaa mitään uutta kirjoittaa, sehän oli merkki korkeammilta voimilta, että kaikinpuolinen hiljaisuus on nyt minun osani.

mutta tänään, tänään on jo uusi päivä. olen vähän laulanut ja soittanut, ollut kiitollinen hienoista ihmisistä elämässäni ja kohta menen töihin.

sen haluaisin vielä kertoa, että karhusta on niin kauniisti muinoin runoiltu, marjakarhusta kartanolla.