olen senluontoinen ihminen, että asiat tuppaa aina kasaantumaan samoille päiville.
lisäksi mun mielestä yhdestoista hetki on paras hetki.
siispä mä täällä suhaan ympäri heltsinkiä milloin metrolla, milloin äitin kyydillä, milloin milläkin.
lauleskelen innoissani Metrolla mummolaan -kipaletta, koska koen suurta sielujen sympatiaa limpsislampsimisen ja soitakelloapainanappia kanssa.

maanantaina alkaa koulu. eilen oli mun enskari Ässärykmentti-näytelmästä, johon mut hälytettiin näyttelemään isoäitiä. oho, työ, josta saa jopa rahaa! näytelmä on koti, uskonto ja isänmaa -hengen kulminoituma. uurteinen isoäiti hilaa lippua salkoon, Marskin puhe on juuri päättynyt ja Finlandia soi.

lisäksi tänään oli viimeinen pakinani Kepariin. melkein kolme vuotta olen kirjoittanut, alkuun kerran kuussa ja sitten joka toinen viikko. kyllä Koti ja asuminen on koluttu moneen kertaan. kirjoitin Jäähyväisistä, itkuvirsistä ja vähän muustakin.

nyt olen menossa hinkuttamaan asuntoani, jotta sen voi maalata. ensi viikolla haluaisin hilata kamoja tyhjään, kaikuisaan kämppään. etsin sille vielä sopivaa nimeä.