ehkä elämä voittaa taas, sillä tänään(kin) minuun on pistetty neuloja.
olen käynyt akupunktiossa.

en uskonut, että se voisi olla kivaa. ajatus siitä, että minua tökitään neuloilla, tuntuu tosi kummalliselta. epäluonnolliselta. sekopäiseltä.

mutta se onkin tosi kivaa! ja luonnollista. ja sekopäistä!

viime kerralla näin kuinka poskiontelon kohdalle isketyn neulan kärki hyppi kuin paraskin lambadan tanssija. siinä alla kun oli kiusana ollut elohiiri. ei ole muuten enää!
tänään ei tapahtunut mitään outoa.
paitsi se akupunktio-poika kyllä sanoi lähtiessään huoneesta, että ei saa pudota. hekotin hermostuneesti niin, että neulat päässä, kasvoissa, käsissä, jaloissa ja mahassa hytkyivät. jos olisin lähtenyt baanalle, olisin ollut katu-uskottavin ikinä. neula-naama-amanda. vapise, martsari!