mulle on kuulemma löytynyt luonnerooli.
omasta mielestäni ehkä enemmänkin alter ego.
olen viimeaikaisissa teatterillisissa pläjäyksissä esittänyt yksinomaan karjalaisia naisia. se on ollut ihan lystiä. lisäksi olen saanut rooleistani kyseenalaisia kehuja.


tapaus yksi: esitän helsinkiläistä ja karjalaista mummoa (siis kaksi roolia, mutta sama uurteinen, maalattu naama) kesäteatterinäytelmässä, jossa teen ystäväni kanssa puoliksi roolin. tämä ystävä on juuri lähtenyt maailmalle ja takana on ensimmäinen esitykseni. esityksen jälkeen näytelmän päähenkilö:

- Hienosti meni! Ei huomannut ollenkaan, että sä et ole Hanna!


tapaus kaksi: esitin ystäväni ja hänen miehensä ohjaamassa lyhytelokuvassa karjalaista Tellervoa, 24, joka on sotasairaalassa toipumassa. enempää en voi paljastaa, sillä lyhytelokuva osallistuu Uneton48-kilpailuun. (halukkaat voivat googlata sen ja kertoa sitten mullekin, mitä se oikeasti tarkoittaa... )
en ole paljonkaan näytellyt kameran edessä, mutta oli tosi kivaa ja helppoa niin hienon ryhmän kanssa toimia. intensiivisen illan jälkeen ystäväni mies, eli toinen ohjaajista, sanoo iloisesti, vilpittömän yllättyneenä:

- Kiitos vaan! Siis sähän olitkin oikeasti hyvä!


tapaus kolme: esitin ( tai siis koin ja eläydyin, sillä mistään esityksestähän ei tietenkään ollut kyse) Musiikin muisti -tapahtuman pohjalais-karjalaisissa polska- ja runolauluhäissä miehistä kiinnostunutta karjalaista leski-kätilöä. esityksen jälkeen eräs kiva tyttö sanoi, että olin IHANA. hänen jälkeensä tuli eräs erittäin mukava tuttu kriitikko lähes myötämielisenä:

- Joo, sä olit ihan hyvä.


 
Siis kiitosta ja kehuja vaan sataa! Taidan vaihtaa alaa.

Haluatteko arvata, mitä sukupuolta kehujat edustivat? (muutamia vinkkejä on jo annettukin...)
Kaikki kolme oikein arvannutta henkilöä voin palkita vaikka kehuilla!
(niin, tai keksimällä vinkeän alter egon itse kullekin.)


jälkikirjoitus:
nämä ovat kyllä parhaita kehuja, sillä ne ovat niin vilpittömiä. ja niin hauskoja! vilpittömän hauskoja.